Vuoden ensimmäiset päivät

Vihdoinkin sain otettua itteeni niskasta kiinni ja kirjoteltua näistä ekoista päivistä tänne!

  Eli sunnuntaiaamuna oli herätys kello neljältä ja puoli kuudelta tavattiin muiden lähtijöiden kanssa lentokentällä. Siellä sit sanottiin saattajille heipat ja suunnattiin turvatarkastusporttien läpi. Ensimmäinen lento lähti puoli kaheksan jälkeen Frankfurttiin, jossa noin neljän tunnin vaihtoaika ja sitten alkoi 12 tunnin lentomatka Mexico cityyn!

  Lento meni aika rattosasti leffoja katellessa, syödessä ja torkkuessa. Perille päästessä kaikki oli tosi väsyneitä (olihan kello 4 yöllä Suomen aikaan) ja viimesten papereiden pyörittelyiden jälkeen päästiin lähtemään hotellille.

  Yöllä aikaero paino selvästi koska heräilin noin tunnin välein ja lopulta luovutin puoli kuuden maissa ja nousin sängystä.

  Päivän aikana käytiin kiertokävelyllä Mexico Cityn keskustassa, tutustumassa johonkin kaupunginosaan, sekä veneajelulla ja siellä ostettiin esitys tollasilta soittajilta. Vapaa-ajan viettoon lähettiin keskustaan shoppailemaan ja ällistelemään halpoja hintoja..!

  Tiistaina lähettiin tutustumaan Guadalupen kirkkoon, vierailtiin jollakin tilalla, jossa tehdään käsityönä mineraaleista ja korukivistä patsaita, koruja yms sekä agave kasvista tequilaa(josta saatiin maistiaiset). Päästiin myös käymään maya temppeleillä. Oli kyllä ihan järkyttävän isoja ne temppelit vaikka on nähny niistä aiemmin kuvia, mutta ei sitä kokoa älyä kun vasta paikan päällä! Kiivettiin auringon temppelin laelle ja näkymät oli hienot.

  Huomio kaikille Meksikoon tulijoille: tää aurinko on täällä armoton! Mulla ei ollu mitään käsitystä että se porottais noin tehokkaasti, vaikka oishan se pitänyt arvata kun vietettiin tunti keskipäivän paahteessa.

  Vielä vikanakin päivänä Mexico Cityssä oli ihan sellanen lomatunnelma et "Joo täällä kierrellään nähtävyyksiä ja shoppaillaan kavereiden kanssa" mut pikkuhiljaa alkoi valkenemaan, että huomenna sitä matkustetaan uuden perheen luo, koska osaa porukasta perhe tuli jo sinä iltana hakemaan.

  Keskiviikkoaamuna oli aikanen herätys ja edessä ensimmäinen yksin tehty lentomatka kohti uutta kotikaupunkia.

  Tuxtlan lentokentällä mua odotti iso porukka ihmisiä, johon kuului mm. mun isäntäperhe ja tuleva isäntäperhe, jonka isä on mun tänhetkinen setä, klubin puheenjohtaja, isoäiti ja monia muita. Siinä sit näpsittiin ryhmäkuvia ja lähettiin kotimatkalle.

  Selvis että mun vanhempi pikkuveli tykkää lukee samoja kirjasarjoja kuin minä ja juttua riitti. Selvis myös, että huolimatta mun etukäteen ilmottamasta eläinallergiasta mun perheellä on koira ja se parka joutu nyt ulos evakkoon.

  Illalla mun klubin puheenjohtaja vaimoineen tuli käymään meillä ja käytiin läpi ensimmäisen illan kysymykset. Tulkkina heillä oli mukana lapsenlapsi, joka oli ollu Tanskassa vaihdossa ja sain kuulla tämän kokemuksia omasta vuodestaan. Sain myös tietää, että syyskuussa mun piirin vaihtareita odottaa neljän päivän piirikokous Cancunissa!

  Kävin läpi yhden vuorokauden mittasen mahataudin eli elämä uudessa perheessä olis voinut alkaa paremminkin.. Mutta mun perhe on huolehtivainen ja mukava ja ehkä kotiutuminen voi nyt pikkuhiljaa alkaa kun on taudistaki selvitty!

Pinja

Niin kaukana mutta niin lähellä

Täällä kirjottelee lukion ensimmäisen vuoden päättänyt tyttönen, joka on viikon päästä lähdössä vuodeks katsastamaan Meksikon elämänmenoa.

  Tähän alkuun kerron miten hakeuduin vaihtoon, miks Meksikoon, mitä valmisteluja se on vaatinut ja vähän tunnelmia ennen lähtöä.

  Mulla on kaks aikuista isoveljeä ja koko vaihtovuosi idea lähti siitä, kun mun veli kerto mulle viime kesänä, miten sen oli ollut tarkotus lähtee vaihtoon ja nyt sitä kaduttaa kun ei tullukaan lähdettyä. Samalla se kannusti mua, että jos yhtään kiinnostaa, niin kannattaa lähtee, ettei myöhemmin kaduta.

  Aloin sitten heti etsiä tietoa Rotary järjestöstä, josta veli mainitsi. Vanhemmat oli sitä mieltä, että se olis mahtava kokemus ja tukivat kaikinpuolin, niinkuin ne on aina tehnyt kaikessa kieliin ja muuhun vastaavaan liittyvässä. Siispä aloin ottaa tarkemmin selvää asiasta ja laitoin sähköpostia paikkakuntani rotareiden nuorisovaihtoasiamiehelle.

  Syksyllä kyseinen nuorisovaihtoasiamies, joka on myös mun opo, esitteli rotareiden nuorisovaihtoa lukiolla ja neuvoi kiinnostuneita lähettämään vapaamuotoisen hakemuksen. Tein työtä käskettyä ja päädyin haastatteluun, jossa oli mun lisäksi yksi toinen haastateltava ja vasta haastattelussa mulle selvisi, ettei tulisi jatkohaastatteluja, vaan jompikumpi meistä tosiaan lähtee maailmalle.

  Kun selvis että mut oli valittu, olin ihan onnesta sekasin ja soitin heti haastattelun jälkeen äidille että tämä tyttö lähtee maailmalle, ja äiti kuulosti alkuun aika järkyttyneeltä, koska päätös tuli niin äkkiä. Kuitenkin niin perhe kun kaveritkin oli ilosia mun puolesta.

  Sitten olikin aika täytellä iso nippu hakemuspapereita ulkomaille lähtettäväks ja myös kirje, joka antaa mm. tulevalle isäntäperheelle ensivaikutelman musta(ei mitään paineita..).

  Maavaihtoehtoja piti valita neljä, yks niistä ei-englanninkielinen maa. Maat muuttu matkan varrella ja päädyin vaihtamaan ykkösmaaksi Kanadan sijalle Meksikon. Kolme muuta maata oli Kanada, USA ja Australia.

  Meksikon valitsin siksi, että oon aina halunnut oppia espanjaa, mutta pikkukylässä ainut vaihtoehto olis ollu lukion nettikurssit. Siinä vaiheessa olin jo alottanu ranskan enkä halunnut jättää sitä kesken. Lattareita miettiessä Meksiko tuntu ainoalta, jota tosissani alusta lähtien harkitsin, ja lukiessani Meksikossa olevan vaihtarin blogia rakastuin ajatukseen rennosta elämän rytmistä sekä lämpimästä ilmastosta ja ihmisistä. Mun nva(=nuorisovaihtoasiamies) lattareiden kirjeenvaihtajana tiesi kertoa että kaikki, joilla Meksiko on ollu ykkösenä on sinne päässy, joten maan suhteen ei tarvinnu jännittää. Sit kevättalvella kun maatiedot alko saapua muut vaihtari tarkisti sähköpostiaan monta kertaa päivässä ja ite tajusin kyseisen meilin vasta pari päivää jälkeenpäin.

  Kevään aikana osallistuin kahteen koulutuspäivään, toinen oli oman piirin ja toinen koko Suomen vaihtareille tarkotettu. Siellä entiset vaihtarit eli rotexit, kuten myös itse rotaritkin, osasivat kattavasti ja kiinnostavasti kertoo kaikesta vaihtoon liittyvästä.

  Piiritiedot saapui ja ite oon menossa piiriin D4200 Meksikon eteläosassa. Samalla valmistauduin opiskelemalla espanjaa, etsimällä tietoa Meksikosta ja ostelemalla pinssejä ja Suomen tuliaisia. Noita pinssejä siis vaihdellaan muiden rotaryvaihtareiden kanssa ja kiinnitetään meidän edustusbleiseriin, joka on vuoden jälkeen kuin helisevä joulukuusi. Kävin kahdesti myös paikallisen Rotary yhdistyksen kokouksessa esittäytymässä.

    Suurkiitos kuuluu mun kavereille, jotka autto pinssien tekemisessä!

  Pikkuhiljaa koulujen loppuessa alko iskee tajuntaan, että en oo enää samalla luokka-asteella mun kavereiden kanssa ja mietin miten onnekas olin ku pääsin niitten kanssa samalle luokalle ja nyt se "menee hukkaan".

  17. päivä kesäkuuta sain sen kauan odotetun sähköpostin mun isäntäperheeltä, josta selvis, että oon menossa Chiapasin osavaltioon, Tuxtla Gutiérrez -nimiseen puolen miljoonan asukkaan kaupunkiin. Kyllä, 10 000 asukkaan kylästä, huhhuh! Mahtavaa päästä kokemaan miltä tuntuu asua sen kokosessa kaupungissa! Mulla tulee olemaan kaks pikkuveljeä (13 ja 14v) ja vuotta vanhempi sisko, joka lähtee Brasiliaan vaihtoon.

  Viime aikoina on pitäny kiirettä malaria- ja lavantautilääkitysten, viisumi- ja vakuutusasioiden, käyntikorttien tilaamisen, tuliaisten ja espanjan kirjojen hommaamisen, pinssien tekemisen ja kaiken muun kanssa. Samalla oon käyny töissä ja suunnitellu sekä toteuttanu tapaamisia sukulaisten, kavereiden ja muualla asuvia isoveljien ja niiden perheiden kanssa.

    Tossa osa mun Suomen tuliaisista, noita kaikkia on siis monin kappalein:D

  Muutama viikko sitten ajatus alko iskostua mieleen todella: oon oikeesti lähössä vuodeks pois. Sillon oli pientä jännitystä ilmassa, mut nyt taas tuntuu et toisaalta niin järjettömän vähän päiviä jäljellä ja toisaalta lähtö on jotenki niin kaukainen ajatus. Oon vihdoin vaan laukun pakkaamista ja hyvästejä vaille valmis, mut en meinaa saaha itteeni patistettua pakkauspuuhiin, koska en vieläkään ihan tajuu et on vaan se seittemän päivää jäljellä ja töissä niistä vielä kolme, joten aika käy vähiin...

  Eli seuraava postaus tuleekin jo jostain muualta kuin koti-Suomen kamaralta, näkyillään!

   Pinja