Blogilaiskuus on niin korkeella että oikeen hävettää, mut tulin nyt ilmoittautuu tänne et hengissä ollaan.
Viimeaikoina oon elelly ihan perusarkee vaan ilman sen kummempia tapahtumia ja nyt kun asun kauempana Tuxtlasta ja myös perheen sääntöjen vuoks en pääse lähtee ulos paljonkaan. Nyt on iskeny mullekin ne vaikeemmat vaihtovuoden ajat, joita en aiemmin ollu kokenu ja tunnetila vaihtelee hirveesti, on päivä jollon aattelen, etten ikinä haluu lähtee täältä ja päiviä, jollon kaikki vaan ärsyttää tai ahdistaa ja ois jo valmis pakkaa kamansa ja lähtee Suomea kohti. Tää jo ihan siitäkin syystä et kotiinlähtö lähestyy ja ajatukset on entistä enemmän siellä suunnalla ja tietää ettei puutu enää kun muutama viikko. Sit kun iskee kunnon ärsytys tuntuu et millään ei oo enää väliä ja totee et helpompi olis vaan lähtee kotiin. Mm. aina välillä tulee perheessä vähän ulkopuolinen olo ja tässä perheessä vaikka vanhemmat on tosi hyviä tyyppejä, mut ovat tiukempia ja siks aina välillä palaa pinna ja sit alkaa miettii et kuin ihanaa olis olla Suomessa ilman näitä sääntöjä. Vaikka tietysti ymmärrän et ne on meidän parhaaks, mut osa on jo ylisuojelemisen puolella ja loppuajasta haluais vaan nauttia. Onneks mulla on ympärillä ihania ihmisiä, jotka muistuttaa kaikista niistä syistä miks haluan jäädä.
Ja viimeaikoina tulevaisuuden suunnitelmat on alkanu muodostua tälle suunnalle ja oon jo miettiny palaavani opiskelemaan tänne kunhan vapaudun Suomen lukiosta kahden vuoden päästä. Aika näyttää, vielä ehtii suunnitelmat muuttua moneen otteeseen, mutta haluja olis kovasti ja ihan on jo yliopistoesitteitäkin laukkuun pakattavana.
Koulu saatiin päätökseen viime viikolla ja juhlin jo ekan koulun valmistujaisjuhlatkin jo, olin vajaan viikon toisessa perheessä nykysen perheen Mexico Cityn reissun takia ja nyt lomilla lähtövalmisteluita ja vikana päivänä ennen lähtöö oottaa tän viimesimmän koulun La Sallen valmistujaisjuhlat. Ja eilen kotiutu ekan perheen siskoki Meksikon kamaralle Brasilian vaihtovuodeltaan ja lauantaina meen sit sitä moikkaa perheen tervetuliaisjuhlaan.
Ensimmäinen reilun 13 kilon pakettiki on jo Suomeen lähetetty sisällään vaatteita ja tavaroita joita en enää käytä täällä ja vielä toinen on suunnitelmissa lähettää, en muuten selviä ilman lisäkiloja Suomeen.
Pahoittelen kuvien puutteesta, mun instagramista löytyy jotakin nimellä pinjakoponen
Terkkuja koti-Suomeen, kohta nähdään!
Pinja
