Kolme kuukautta täynnä!

Maanantaina mulla tuli täyteen kolme kuukautta täällä ja aattelin nyt tehä tämmösen yleispostauksen mun vuoden ekasta neljänneksestä.

  Näissä kolmessa kuukaudessa oon oppinu miten erilaisempaa elämä voi olla kulttuurista riippuen. Tiesin suurinpiirtein, mitä odottaa tältä kulttuurilta mut se on niin paljon muutakin. Mun odotukset lämpimistä ihmisistä täytty. Rakastan sitä miten nää saattaa vaan rynnätä koulun pihalla ryhmänä halaamaan mua kun oon matkalla kahvilaan ja miten voin halata kavereita, riippumatta siitä onko se miten läheinen kaveri, sillon kun siltä tuntuu eikä se oo mitenkään outoa ja sitä miten nää avoimesti bussissa saattaa alkaa vaan jutella mulle. Kaikki tää avoimuus on just sitä mitä kaipasin tältä vuodelta ja mitä tuun kaipaamaan ku palaan takas Suomeen. Tää kulttuuri on se jonka koen omakseni.

  Oon oppinu kielen, jonka oon halunnu oppia jo pienestä pitäen. No okei, en tietenkään kokonaan. Vielä. Mut jo yli kaks kuukautta oon kommunikoinu täyspäiväsesti espanjaks ja vaikka se on vielä heikko selviän jokapäiväsessä elämässä ja saan kehuja nopeesta kehityksestäni.

  Oon oppinu mitä on meksikolainen ruoka ihan oikeesti. Se on niin ihanaa ja Suomessa vallitsevat käsitykset Meksikon ruokakulttuurista on samaan aikaan niin vääriä ja kuitenkin yllättävän paljon oikeessa. Kyllä, täällä laitetaan chiliä ja limeä valehtelematta lähes kaikkeen(limeä keittoihin ja chiliä karkkeihin) ja tortilloita ja tacoja syödään päivittäin. Mutta tässä tuleekin jo korjauksen paikka: tortillat on siis niitä useimmiten maissista (mutta on myös vehnästä) tehtyjä lättysiä, jotka on aika kaukana niistä roiskeläppäjärkytyksistä mitä Suomessa löytyy markettejen hyllyistä. Ne aidot tortillat on paljon pienempiä, pehmeempiä ja ne ostetaan tortillerioista, joissa ne tehään käsin. Tacot puolestaan on tortilloita, joiden sisään laitetaan lihaa tai mitä ikinä keksiikään laittaa, salsaa unohtamatta.

  Tänne lähtiessä entiset vaihtarit kerto vaihtareiden yleisestä tuntomerkistä, kyltymättömästä ruokahalusta, mutta aattelin en ihan uskonu että se kaikkien kohdalla pitää paikkaansa ja epäilin ettei omalla kohdalla ainakaan, mutta myönnän olleeni väärässä! Koko ajan tekee mieli syödä jotain ja on nälkä paljon useemmin. Mun vaihtarikavereista mulla muutos on varmaankin suurin verrattuna aiempaan... Pääsyyt tähän on meksikolainen ruoka, halvat hinnat ja ajattelutapa: "Mä oon vaihtari ja tää on mun vuosi, pitäähän tästä nauttia täysillä!".

  Ja tietysti oon löytäny itestäni uusia puolia, sehän kuuluu vaihtovuoteen. Oon oppinu et asenne oikeesti ratkasee, se ei oo mikään turha sanonta. Mun isä on hokenu sitä ja aina olin vaan et "joo joo" mut nyt oon nähny, miten ihan oikeesti asenteellas vaikutat vuotees (ja elämääs) enemmän kun oisin ikinä uskonu. Täällä oon huomannu että jokainen ite tekee vuodestaan sellasen mikä se on, vaikka olis samat lähtökohdat, jokaisen vuosi on ihan erilainen just omasta ajattelutavasta riippuen.

  Ja tässä isompia tai pienempiä eroja Suomeen verrattuna mitä oon huomannu tähän mennessä:

Juomavesi ostetaan "tynnyreissä", hanavettä ei juoda

Limsaa myydään 2,5 tai jopa 3 litran pulloissa

Lämmin ruoka ei välttis sisällä mitään muuta kuin lihaa ja tortilloita

Kolme ateriaa päivässä on normaali käytäntö: aamupala, koulussa vaan jotain purtavaa, iltapäivästä lämmin ruoka ja ennen nukkumaan menoa voileipä tms

Veitsen käyttö syödessä paljon vähäisempää, käsien käyttö paljon yleisempää

Ruuan kanssa pätee sääntö "mikä on mun, on myös sun" ja lupia ei paljon kysellä kun tullaan haukkaamaan sun voileipää

Kengät pidetään jalassa myös sisällä

Kotiapulaiset yleisiä, tiskikoneet ei

Kotipuhelimia on yleisesti käytössä

Perhe tärkeämpi: perhepäivällisiä, sunnuntai on perhepäivä

Suunnitelmat muuttuu äkkiä ja aikataulut venyy, normaali tapaamiseen saapumisaika on tunti sovittua myöhemmin ja jos haluat olla ajoissa voit tulla puol tuntia sovitun ajan jälkeen

Poskipusut tervehtiessä

Hellyydenosotuksia paljon enemmän julkisesti, puhutellaan enemmän esim kullaksi(mm. taksia tilatessa)

Supermarketissa vanhukset pakkaa ostokset ja bensa-asemalla on tankkaajat

Kaupittelijoita ja ikkunanpesijöitä liikennevaloissa

Käytetään enemmän huomattavasti halvempaa taksia

Ei oo paljookaan suojateitä ja hätävilkkua käytetään vilkkuna

Poliiseja enemmän, esim. kadun päässä partioautoja

Muotoonleikatut pensaat ja puut on yleisiä kaduillakin

Hautausmailla pikkutaloja hautakivien sijaan

Meksikon lipun näkee joka paikassa ja vaikka suomalaisia pidetään isänmaallisina, ni ollaan toisen suomalaisen vaihtarin Ruusan kaa todettu et se ei oo mitään verrattuna meksikolaisten rakkauden ylistykseen isänmaataan kohtaan

Tämmöstä tällä kertaa!

Pinja

Itsenäisyyspäivä, Cancún ja paljon muuta

Taas on hurahtanu iha liian pitkä aika sitten viime postauksen mut syitä on monia, yks viikko meni poissa kotoo, sit iski tekniset ongelmat kuvien latauksen ja netin kanssa ja tässä sitä ollaan. Mutta siis mitä on tapahtunut sillä välin:

  15. syyskuuta koulussa oli erikoispäivä, jollon juhlittiin päivää, jona Chiapas liitty Meksikoon(aiemmin kuulu Guatemalaan) ja ohjelmassa oli jalkapallopeli, kasvomaalusten tekoo ja ilmasta pitsaa.

   Täällä on ihan joka tilanteeseen tollasia kehyksiä valokuvausta varten!

   Näin täälläpäin pyydetään tyttöystäväks! Jalkapallo-ottelun yhteydessä pojat järjestäyty riviin ja riisu paitansa ja niitten vatsojen tekstit muodosti kysymyksen "Haluutko olla mun tyttöystävä?" ja tietysti asiaankuuluva iso ruusukimppu kun tyttö vastas myöntävästi. Ja sit nää kyseli miten Suomessa pyydetään tyttöystäväks...

  Seuraava viikko hurahtikin Cancunissa nauttien, ensin oli pidennetyn viikonlopun mittanen rotaryn piirikokous Riviera Mayalla ja juhlittiin myös Meksikon itsenäisyyspäivää. Siellä nautittiin lauantaista tiistaihin kerraten sääntöjä ja nauttien kahen viiden tähden hotellin all-inclusive antimista, uima-altaista ja meren rannasta kaikkien vaihtareitten kanssa. Menin Cancuniin mun sedän perheen kyydillä, ne oli menossa Isla mujeresiin lomailemaan ja tiistaina piirikokouksen jälkeen matkasin viettämään loppuviikon samaisen perheen kanssa. Sain kokeilla snorklausta kirkkaan turkoosissa Karibian meressä, nähdä (ja pidellä kädessä) kilpikonnia ja tiikerihain ja vaan yksinkertasesti nauttia!

   Noin 18-tuntisen automatkan varrelta

   Auringonnousu Playa del Carmenin rannalla

    Suomen lippu edustettuna!

    Ja piirin 4195 Suomen edustajat<3

   Brasilian "mafia", Belgia ja Suomi

   Viva Belgica!

   Ja all-inclusive + vaihtarit ei voi tarkottaa muuta kun ylensyöntiä!

   Kuvat puhukoon tän paratiisin puolesta

   Koko nelipäivänen kokous hotelleineen kaikkineen oli maksettu meidän puolesta eikä tää jää viimeseks piirikokoukseks, ens kerralla päästään tutustumaan Villahermosaan.

  Oon jutellu monien vaihtareiden kanssa, jotka on täällä muiden järjestöjen kautta ja voin täydellä sydämellä suositella Rotarya! Me päästään rotarin kanssa matkustamaan enemmän ja monet matkat on meille ilmasia, meistä huolehditaan paremmin ja useempi perhe vuoden aikana on rikkaus, jota muiden järjestöjen vaihtarit kadehtii! Rotaryt on ihan oikeesti kun yhtä suurta perhettä ja kaikille, jotka harkitsee vaihtoon lähtöä mä sanon että lähtekää! Se on elämänne paras päätös ja omastani kiitän myös mun veljeä, joka alunperin anto idean ja tietysti perhettä ja rotareita jotka mahdollisti toteutuksen.

   Tässä kuvia itsenäisyyspäivän illan juhlallisuuksista hotellilla, musiikkia, ruokaa ja tietysti piñata!

   Tuxtlan kaupungintalokin oli koristeltu itsenäisyyspäivän kunniaks

   Kotimatkalla käytiin vielä Cancunissa ostarilla...

   ...yövyttiin Villadolidissa...

   ...ja seuraavana matkapäivänä käytiin tutustumassa tequilatehtaaseen, jossa tequila valmistetaan perinteisin menetelmin. Sedän tuttu omistaa sen ja käytiin myös tän tutun kotona ja päästiin näkee sen rakenteilla oleva eläintarha.

   Tequilatynnyreitä

  Sitten sunnuntai-iltana palattiin kotiin ja alotin taas arjen, ja oli kyllä ihana palata kotiin perheen ja kavereiden luo.

   Takas Tuxtlassa!

  Seuraavana perjantaina kokoonnuttiin Tuxtlan rotaryn vaihtarinuorten kanssa yhen rotaryn kotiin syömään ja juttelemaan ja sen jälkeen lähettiin vielä ostarille. Sit saatiinki kutsu rotareiden juhliin ja eihän siinä, otettiin taksi ja ilta jatku mukavissa merkeissä seurustellessa mun kolmannen perheen talossa! Tykkään tosi paljon näistä mun rotareista kun ne järkkää tämmösiä tapaamisia meille ja pitää huolta, kyselee miten koulussa ja perheessä menee yms.

  Lauantaina menin sit kattoo kaverin ja veljen joukkueiden amerikkalaista jalkapalloa, kaveri pelas eka ja veli sen jälkeen, joten mentiin perheen kaa ja Luis tuli kans kattoo kaverin peliä.

  Sunnuntaina mentiin äitin ja veljen kaa kattoo Cristo copoyaa, isoo ristiä, jonka jalustan sisällä on kirkko maisemaikkunalla, koska se sijaitsee yhellä kaupunkia ympäröivista vuorista ja näkyy siks koko kaupunkiin. Oli kyllä nätit maisemat!

   Kappeli

  Viime viikolla tuli käytyä yksissä kaverin juhlissa ja kavereitten kanssa kahvilla ja kuvailemassa yhessä puistossa. Ohjelmassa myös viikottainen perhelounas isovanhempien luona ja käytiin veljen jalkapallopelissä ja koko perheellä kattomassa lähellä sijaitsevaa Cañon del Sumideroa ylhäältäpäin kolmelta eri näköalapaikalta.

  Espanjan tunneilla alotettiin uus kuukausi pienemmällä porukalla ja mukaan tuli toinen suomalainen YFUlta, joka on samassa koulussa mun kanssa. Nyt tunteja on vaa kahtena päivänä viikossa, mikä on vähä harmi koska tykkään tosta porukasta tosi paljon!

  Alotan käymään myös pianotunneilla mun kaverin luona, jonka isällä on musiikkikoulu. Eka mun opettajana toimii mun kaveri ja kun kehityn ni sen isä ja antavat tunteja mulle ilmaseks! Oon tosi onnellinen et kävi näin hyvä tuuri ton kanssa ja pääsen soittaa pianoo yli kahen kuukauden tauon jälkeen(oon kyllä unohtanu kaiken sen vähänki mitä ehin Suomessa itekseni oppia).

  Joten kaikki hyvin, kaikinpuolin onnellinen vaihtari kiittää ja kuittaa!