Koska on lähdettävä voidakseen palata

Nyt on lähtö muutamien päivien päässä ja päällimmäisenä tunteena velloo epäusko. En pysty uskomaan, että kolmen päivän päässä häämöttää mun meksikoelämän päätepysäkki. Kaikki mihin oon tottunu vuoden aikana, kaikki mikä alussa oli kummallista ja nyt se on arkielämää, jää tänne ja taas on muutettava elämäntavat ja tottumukset totaalisesti. Uudempaan otteeseen tuun huomaamaan ne lukuisat, jo unohtumaanki päässeet, erot Meksikon ja Suomen välillä, mitkä pistin merkille tänne tullessa.

  Saapuessa yhtäkkiä vieras kieli ympäröi joka puolella ja alkuun en ymmärtänyt edes katumainoksia. Aloitin pikkuhiljaa, kaks ekaa viikkoa silmät suurina keskusteluja kuunnellen ja englantia puhuen, sen jälkeen jo espanjaa takellellen(yhtä pikkulausetta mielessä pitkään pyöritellen ennen kuin uskalsin avata suuni). Koulun alkaessa ja monta kertaa sen jälkeenkin tuntui että otin takapakkia, mut onnekkaana saavuin sen verran aikasin että koulussa aloitin jo espanjaks puhuen enkä jumittunut englantiin kavereiden kanssa.

  Nyt luen niitä katumainoksia ihan kuin Suomessakin, käytän espanjaa ja ajattelen espanjaks niinku olis mun äidinkieli(vaikken sitä tietenkään osaa lähellekään äidinkielen tasoisesti haha). Mietin suomenkielisiä sanoja useita minuutteja ennen kuin muistan miten se sanotaan suomeksi ja joskus sittenkään ei vaan löydy suomennosta. Katon kaikkea ihan eri silmin kuin tänne saapuessa ja saan sätkyn kun törmään supermarketissa kahvikuppiin, jossa muiden kielien lisäks löytyy suomeks sana äiti.

  Kolme kertaa rakensin arkielämäni ja tottumukseni uusiksi perheen vaihtuessa, oppien uusia tapoja ja täysin erilaisia elämäntyylejä. Ja rakastan sen mun vuoteen tuomaa vaihtelua. Oon kiitollinen mun viimeisimmästä ja suurimmasta muutosvyörystä mikä seuras viimeisintä perheen vaihtoa; vaihdoin koulua vastentahtoisesti, mutta se oli ehkä vuoden paras muutos. Tutustuin ihan uskomattomiin ja mun tyylisiin ihmisiin ja oon varma et - jos jumala suo, niinkun täällä sanotaan - ainakin yks heistä tulee pysymään mun elämässä tiiviisti vielä tän vuoden jälkeenkin. (Plus mun tänhetkiset vanhemmat tulee Suomeen lokakuussa!)

  Elämäntapojen lisäks oon kokenu jättimäisen muutoksen itessäni. Se on jotain mitä odotin tältä vuodelta, enkä olis ikinä kuvitellu miten paljon tosissaan tulisin muuttumaan. On niin uskomatonta, miten yksi vuosi näistä kohta 18sta voi muuttaa mua henkisesti enemmän kuin viimesimmät neljä vuotta on yhteensä tehny. Jo kolmessa kuukaudessa pelkkien whatsapp keskustelujen pohjalta mun suomikaveri huomas, miten paljon olin jo muuttunu. Nyt vuoden jälkeen oon ihan eri ihminen monella tapaa(ja siks iha suomiäitikin on huolissaan, kuinka tuun sopeutuu Suomessa takas pikkukylän elämään). Tän vuoden kokemukset on kasvattanu, opettanu ja sitä kautta muuttanu mun ajatusmaailmaa ja olemusta. Saavutin tavotteita, joita olin asettanu; oon nyt avoimempi ja itsevarmempi. Tulin tänne, tajusin etten tunne itteäni niinkun luulin tuntevani, pikkuhiljaa opin kuka olin, kuka oon nyt ja näin mitkä luonteenpiirteet tulee pysymään aina. Opin ottamaan rennommin ja ettei järjellä ajattelu aina johda onnellisuuteen.

  Toinen asia, jota odotin tältä vuodelta oli ne huonot hetket; koti-ikävä ja hetket jollon tekis mitä tahansa voidakseen halata jotakuta lähimmäistä koto-Suomesta mut on vaan selvittävä ilman niitä, jotka aina tuki sua siellä. Mut jotain mitä en osannu oottaa oli et mun vuosi olis näin mahtava ja löytäisin uuden kodin täältä toiselta puolelta maapalloo niin totaalisesti, että koti-ikävä iskis vasta viimesillä viikoilla ja vaan sääntöihin turhautumisen vuoks. Todistin itelleni ja mun suomiporukoille, et se mitä oon sanonu pienestä pitäen, etten tuu pysyy Suomessa ja et tunnen oloni kotoisammaks muilla mailla, on totta. Toivottavasti mun tulevaisuuden suunnitelmat Meksikoon paluusta onnistuu, mut ennen sitä on lähdettävä pystyäkseen palaamaan. Ja kieltämättä ootan jo kaikkien läheisten näkemistä Suomessa, vaikka ruisleipää tai salmiakkia en ookaan kaivannu.

  Oon todella kiitollinen tästä vuodesta, se muutti mun elämän totaalisesti. Jokainen tekee oman vaihtovuotensa, mut jos palaat muuttuneena, kypsempänä ja oppineena sun vuosi teki tehtävänsä.

  Mut vielä on parit jäähyväisjuhlat juhlimatta ennen Suomen tervetuliaisjuhlia, joten siirrän surulliset mietteet sivuun ja aion nauttia täysillä!

Kohta nähdään!

Pinja

Viimeisiä päivityksiä, viimeisiä viikkoja

Blogilaiskuus on niin korkeella että oikeen hävettää, mut tulin nyt ilmoittautuu tänne et hengissä ollaan.

  Viimeaikoina oon elelly ihan perusarkee vaan ilman sen kummempia tapahtumia ja nyt kun asun kauempana Tuxtlasta ja myös perheen sääntöjen vuoks en pääse lähtee ulos paljonkaan. Nyt on iskeny mullekin ne vaikeemmat vaihtovuoden ajat, joita en aiemmin ollu kokenu ja tunnetila vaihtelee hirveesti, on päivä jollon aattelen, etten ikinä haluu lähtee täältä ja päiviä, jollon kaikki vaan ärsyttää tai ahdistaa ja ois jo valmis pakkaa kamansa ja lähtee Suomea kohti. Tää jo ihan siitäkin syystä et kotiinlähtö lähestyy ja ajatukset on entistä enemmän siellä suunnalla ja tietää ettei puutu enää kun muutama viikko. Sit kun iskee kunnon ärsytys tuntuu et millään ei oo enää väliä ja totee et helpompi olis vaan lähtee kotiin. Mm. aina välillä tulee perheessä vähän ulkopuolinen olo ja tässä perheessä vaikka vanhemmat on tosi hyviä tyyppejä, mut ovat tiukempia ja siks aina välillä palaa pinna ja sit alkaa miettii et kuin ihanaa olis olla Suomessa ilman näitä sääntöjä. Vaikka tietysti ymmärrän et ne on meidän parhaaks, mut osa on jo ylisuojelemisen puolella ja loppuajasta haluais vaan nauttia. Onneks mulla on ympärillä ihania ihmisiä, jotka muistuttaa kaikista niistä syistä miks haluan jäädä.

  Ja viimeaikoina tulevaisuuden suunnitelmat on alkanu muodostua tälle suunnalle ja oon jo miettiny palaavani opiskelemaan tänne kunhan vapaudun Suomen lukiosta kahden vuoden päästä. Aika näyttää, vielä ehtii suunnitelmat muuttua moneen otteeseen, mutta haluja olis kovasti ja ihan on jo yliopistoesitteitäkin laukkuun pakattavana.

  Koulu saatiin päätökseen viime viikolla ja juhlin jo ekan koulun valmistujaisjuhlatkin jo, olin vajaan viikon toisessa perheessä nykysen perheen Mexico Cityn reissun takia ja nyt lomilla lähtövalmisteluita ja vikana päivänä ennen lähtöö oottaa tän viimesimmän koulun La Sallen valmistujaisjuhlat. Ja eilen kotiutu ekan perheen siskoki Meksikon kamaralle Brasilian vaihtovuodeltaan ja lauantaina meen sit sitä moikkaa perheen tervetuliaisjuhlaan.

  Ensimmäinen reilun 13 kilon pakettiki on jo Suomeen lähetetty sisällään vaatteita ja tavaroita joita en enää käytä täällä ja vielä toinen on suunnitelmissa lähettää, en muuten selviä ilman lisäkiloja Suomeen.

  Pahoittelen kuvien puutteesta, mun instagramista löytyy jotakin nimellä pinjakoponen

Terkkuja koti-Suomeen, kohta nähdään!

Pinja

Vuoden viimeiset muutoksenmyllerrykset

Maailman vastuuntunnottomin bloggaaja ilmoittautuu jälleen! Tässä on taas ollu vaikka minkälaista menoa ja meininkiä ja Suomesta on kuulunu valitusvirsiä kun blogi on pysynyt hiljasena. Mutta löysin vihdoin keinon siirtää kuvia padille, joten nyt tarjoan vähän enemmän, joskin huonolaatusia kuvia.

  Nyt on siis kolmas ja viimeinen perheenvaihto takana. Hyvin suju vaikka aluks luulin sen olevan ensimmäistä vaikeempi, ensimmäinenhän tapahtu siis suvun sisällä. Nyt vaihtu sukukin, vaikka selvis että edellinen isä on kaukainen serkku mun uudelle äidille! Vaihdoin perjantaina 27.3. jollon oli myös mun vika päivä Descartesissa koska perheen mukana tuli koulun vaihdos. Sillon siis näin Francescoa, mun italialaista kaveria, sen kolmen viikon mittasen Cancunin reissun jälkeen, sanoin heipat entiselle koululle ja perheelle, sekä käytännöllisesti kattoen Tuxtlalle ja suuntasin kohti uutta elämää puolen tunnin matkan päässä Tuxtlan ulkopuolella sijaitsevaan Chiapa de Corzoon, jota Chiapaksi tuttavallisesti kutsutaan.

   Tavaraa riittää ja ensimmäinen iso postipaketti Suomeen on jo lähtöasemissa, koska tätä tavaramäärää ei yhteensä 31 kiloon sullota millään!

  Ekan uudessa kodissa vietetyn yön jälkeen lähettiin Comitaniin isovanhempien luo lomaa viettämään ja pääsin mun ekoihin XV años(15v) pirskeisiin! Oli kyl tosi komeet koristelut ja kirkkomenotkin ihan suomihäiden tasoa. Siellä tapasin vanhoja kavereita ja tutustuin uusiin. Vietettiin Comitanissa reilu viikko, jonka aikana ehin... 

tutustua paikallisiin maya raunioihin ja Comitaniin kaikessa kauneudessaan, käydä ulkona kavereiden kanssa, suomivaihtarin Eevan sukujuhlissa ja sen siskon baby showereilla

sekä kokea "Comitanin springbreakin" Uninajab -nimisessä kylässä. Siellä on siis ihan järkyttävän monia ranchoja, joista koko paikka koostuu ja ne ranchot on pääasiassa lomamökkityyliin käytettäviä ja uima-altailla varustettuja. Ite lähin kolmen kaverin, puolalaisen, brasilialaisen ja paikallisen kanssa ja oli kyllä näkemisen arvonen paikka luonnon laguuneineen ja pikkuvesiputouksineen! Normaalisti sinne jäädään yöks mut ite sain luvan käydä päiväkseltään ja siellä törmäsiin moniin XV ltä tutuks tulleisiin.

  Käytiin kans sukukokouksessa rancholla ja pääsiäismenoihin kuuluu siis polttaa heinäukko, joka edustaa siis et uhrataan ihminen Jeesuksen puolesta tai näin ite ymmärsin.

  Toinen pääsiäismeno oli tollanen ristikävely jossa oli 15 etappia ja jokaisella niistä luettiin rukous. Kuvassa näkyy sisarukset ja äiti.

  

   Kotona ihan mukavat olot kahden uima-altaan ja muiden ihanuuksien kanssa!

  Kotiinpalattua nautin uima-altaiden olemassaolosta, kävin Tuxtlassa serkun luona ja löhöilin kotona. Innostuttiin siskon kanssa tekee kuvaussessiokin. Vietin kans yhen yön edellisessä perheessä ja juhlin sen perheen siskojen ensimmäistä ehtoollista ja veljen kastajaisia ja pääsin oikeen kummitädiksi!

  Sit alotinkin jo uudessa koulussa joka on siis colegio ja siks arvostetumpi, kalliimpi, tiukempi ja uskonnollisempi kun mun entinen koulu. Aina rakastin Descartesia mut nyt vasta opinkin arvostamaan sen rentoutta, kun tunneilla tosissaan istutaan hiljaa penkeissä, ei syödä tai käytetä kännykkää luokassa, käytetään just sen värisiä housuja kun säännöissä sanotaan ja muutenkin koko koulupuvun oltava just eikä melkein, luokassa rukoillaan ja vessaan pääsykään kesken tunnin ei oo itsestäänselvyys. Oli ihanaa kun brasilialainen Lucas vaihto mun kanssa La Salleen kolme päivää mun jälkeen! Nyt se jo melkein asuu meillä viikonloput ja ollaan mun siskon ja Lucaksen kanssa niinku sisarukset.

  Tällä viikolla sairastuin ja kävin iha verikokeessakin. Luultiin jo et olis ollu jotain vakavaa, mutta olikin onneks ihan vaan viruspohjanen lepoa vaativa tauti.

  Tänälauantaina päädyin toisiin XV pirskeisiin, vaikka meinasin jäädä kotiin lepäämään. Meksiko taas osotti miten spontaanit jutut on niitä parhaita, nautin, tapasin tuttuja ja tutustuin uusiin ihmisiin!

   XV juhlissa normaalisti annetaan tohvelit tai läpsyt muistolahjaksi, tietysti päivänsankarin nimellä varustettuna!

  Tähän aattelin nyt vielä lisäks selostaa vähän mun uudesta perheestä. Mun perheessä mulla on siis kaks pikkuveljee, jotka on 4- ja 6-vuotiaita. Lisäks 10- ja 15-vuotiaat siskot, vanhemmat ja viis koiraa. Sisarukset on yksiä suloisuuksia ja mun 15v siskon Ginan kaa tullaan hyvin juttuun. Se vie mut noihin 15v juhliin, käydään ottaa valokuvia yhessä, pyöritään täällä Chiapassa ja autan sitä läksyissä sen minkä pystyn(käy samaa jo aiemmin mainitsemaani tiukkaa ja vaativaa koulua, joten läksyjä riittää!). Jaetaan huone sen kanssa ja aina kun se on vapaalla keksitään jotain tekemistä yhessä. Tässä perheessä oon tosi onnellinen, koska mun sisko on henkisesti ikäistään vanhempi, joten on niinku ois samanikänen sisko. Samoin mun porukat on tosi rentoja ja huumorintajusia ja pystyn puhuu niitten kaa kaikesta. Ja kaverit on tänne aina tervetulleita. Lyhyesti sanottuna viihdyn tosi hyvin!

Ja tosiaan, hui kamaluus, enää noin 2kk jäljellä ja tuntemukset kotiinpaluun suhteen vaihtelee vähän väliä! Terkkuja Suomeen, kohta nähdään

Pinja

Reilusti yli puolen välin

Kyllä taas aikaa on vierähtäny enemmän ku haluis uskoo, se suorastaan juoksee vaikka haluisin sitoo sen kahlein paikalleen. (Ja taas pahoittelut edelleen kännykän kuvat on siellä kännykän muistin uumenissa!)

  Nyt on käyty Villahermosassa piiritapaamisessa, jossa oli vapaamuotoinen tilannekatsaus meidän espanjan kielen taitoon ja uskon kyllä etten herättäny mitään erityistä huomioo omalla kielitaidollani ja kaikki hyvin. Normaalia arkielämää oon muuten vietelly, nykyset vanhemmat oli kutsuttu viime viikoks Washingtoniin Obaman jokavuotiselle National Breakfastille tai vastaavalle(ymmärtääkseni kutsun saaneet on mukana kansainvälisissä projekteissa ja ovat työskennelleet maailman rauhan saavuttamiseks, koska sitä toi tapahtuma koskee, ja iskä oliki jo kuudetta vuotta vissiin mukana). Sen vuoks ite oleskelin ekassa perheessä viikon ja pikkusisarukset isovanhempien kanssa. Oli mukava päästä viel hetkeks ekaan perheeseen mut kyl oli mukava palata takas kotiinki.

  Muutama viikko sitten tuli kans Tuxtlaan vierailulle kaks rotaryvaihtaria, italialainen Claudia ja puolalainen Ola, joten käytiin paikallisten italialaisten kanssa näyttää niille kaupunkia ja ovat ihan rakastuneita eivätkä halunneet palata kaupunkeihinsa. Samoin kun ruta mayalaiset kiersivät koko Etelä-Meksikon ni monet sano rakastuneensa Tuxtlaan..oon kyl ylpee tuxtleca!

  Tähän mennessä mulla on jo yli kuus kuukautta(tarkalleen ottaen jo yli seitsemän) täynnä Meksikossa, 221 päivää täällä ja 129 paluuseen, ja oon kokenu ihan uskomattoman paljon sellasta mitä en ois osannu ees kuvitella ja tiedän, vielä niin paljon on näkemättä ja kokematta. Oon eläny elämäni onnellisimmat kuukaudet täällä Atlantin toisella puolella rehellisesti sanottuna edes ikävöimättä Suomee. Kuulostaa karulta mut hetkellisiä "Voi miten kaunis mun kotimaa on" -ajatuksia lumikuvia kattoessani lukuunottamatta en oo kokenu koti-ikävää tai kaipuuta, päällimäinen tunne on etten millään haluis palata. Oon inhottavan tietoinen tän vuoden loppuvaisuudesta. Tää vuosi tulee ikuisesti elämään mun alitajunnassa, ajatuksissa ja tarttuneissa tavoissa, mut samalla kun mun jalat irtoaa Meksikon maaperästä 5.7. en ikinä tuu elää tätä täydellisyyttähipovaa elämää vaikka palaisin ja yrittäisin tavotella samaa.

  En oo aamuihmisiä ollenkaan mut täällä oon oppinu nauttii enemmän pikkujutuista ihan aamutuimasta lähtien. Kävellessäni kotoo bussipysäkille ihastelen miten kauniilta mun asuinalueen palmut näyttää nousevan auringon hennoin värein värjäämää taivasta vasten, koulubussissa katon mun aamu-unista kaupunkia ja sitä ympäröiviä vaaleenpunasiin pilviin kietoutuvia vuoria kaikessa kauneudessaan ja mietin miksen voi muuttaa tätä elämääni unelmaa täydeks ja pysyväks todellisuudeks. Koulussa pelikatsomoilla kavereiden kanssa lähekkäin torkkuessa tai aikaa viettäessä kun katsahdan alas kaupunkiin ja vastakkaisille vuorille tai seuraan laakson yllä kieppuvia ja leijailevia kotkia en voi muuta ku antaa silmän levätä ja ihmetellä taas kerran miten oon päätyny maailman onnellisimpaan asemaan.

  Oon kohdannu myös päiviä jolloin joskus tuntemattomastakin syystä vaivun melankolisempaan mielentilaan ja se on osa elämää mutta senkin kohtaan ja käsittelen täällä eri tavalla ja eri asenteella, varmaan koska tiedän olevani etuoikeutettu kokiessani sen kaiken täällä. Samoin mun kavereilta oon oppinu uutta asennetta kaikkeen vastaantulevaan ja aina tarvittaessa saa lohduttajan tai kuuntelijan.

  Ja parhaita hetkiä on ne kun herään siihen, että oon maailman toisella puolella kaikesta mikä oli mulle se tuttu ja turvallinen kotipesä ja nyt elän täyttä elämää, arkea ja juhlaa, täällä yleensä edes huomioimatta asiaa. Huomaan, miten oon löytäny sen tutun ja turvallisen kotipesän maailman toiselta puolelta paikasta, joka on monella tapaa Suomeen verrattuna päinvastanen. Ja sen oon tehny ilman niitä rakkaita ihmisiä, jotka aiemmin muodosti koko mun elämän keskipisteen, niitä jotka jätin sinne kauniiseen kotimaahan. Ja oon löytäny lisää rakkaita ihmisiä täältä, enemmän ja rakkaampia kun ikinä kuvittelin, jotka on nyt mun elämän keskipiste.

  Nää on näitä vaihtarin mietelmiä ja toivon et tästä jollain tapaa ymmärtää miten syvän vaikutuksen Meksiko on tehny muhun ja miten ison osan mun sydämestä se on jo reilussa puolessa vuodessa ryöstäny.

Pinja

Perheenvaihto, joululoma ja kouluun paluu samassa paketissa

Heippa vaan kyllä on aika vierähtäny nopeesti lomaillen ja en oo päässy päivittelee kun on ollu tekniikkakalustosta pulaa ja vähän innostusksestakin, tarttunu tää meksikolaisten rento asenne... Mutta asiaan siis! Pahoittelut, kuvia puuttuu tusinoittain mut en millään keinolla saanu niitä siirrettyä kännykästä tänne!:(

Nyt on tullu vaidettua perhettä ja vaikeetahan se oli vaikka samassa suvussa pysyin onnekseni. Loppuajasta tultiin veljien kaa niin superhyvin toimeen et suru oli kaksinkertanen mut samana iltana ku vaihoin perhettä menin feriaan Camilan konserttiin ekan perheen äidin ja veljen kaa ja päästiin iha vip alueelle. Se feria on siis tivolin, ravintoloiden(tosi monet tunnetut ravintolat ja baarit pystyttää oman ravintolansa sinne) ja konserttien yhdistelmä. Suomen tivolista poiketen lapset käy siellä iltapäivisin ja nuorten ja aikuisten on tapana mennä yöllä. Sit jäinki myöhäsen paluuajankohdan vuoksi vielä yöks ekaan perheeseen eikä maanantaiaamuna innostanu kouluunlähtö.

  Tähän mennessä oon jo kotiutunu hyvin ja tykkään tästäkin perheestä vaikka välillä nuorempien sisarusten(siskot 9 ja 10v ja pikkuveli alle 2v) kanssa on hermot koetuksella kun Suomessa tottunut rauhaan ja olemaan ainut lapsi. Mun äiti on Kanadasta, joten perheessä käytetty kieli on spanglish ja isä on mun rotary klubin presidentti. Lisäks mun koti on lähellä kaikkee: keskustaa, ostareita ja vaikka kavereita ei asu niin lähellä mitä Francesco asu viime kodissa ni busseja kulkee läheltä.

  Yhtenä viikonloppuna mentiin Tuxtlan rotaryvaihtareiden kanssa noin kolmen tunnin matkan päässä olevaan kaupunkiin Comitaniin rotaryleirille jonne sai tulla muitakin kun vaihtareita, joten tutustuttiin uusiin ihmisiin, siellä oli aktiviteetteja ja "luentoja" esim. johtajuudesta, tasa-arvosta ja ensiavusta ja oli tosi kivaa vaikka yleensä pakollinen (niinkun tää leiri meille oli) tarkottaa tylsää. Oli vaan ihan hullun kylmä, en oo valehtelematta ikänäni palellu ja tutissu niin paljon!!

  Sit maanantai ja tiistai oli koulua ja vaihtareilla alko jo loma kun muut meni loppuviikon  ja seuraavankin tekemään yhen kokeen päivässä ja sen jälkeen pääsivät kotiin. Keskiviikkona siis nukuin pitkään ja himmailin kotona kunnes Francesco tuli meille ja myöhemmin päätettiin mennä parque morelosiin jossa syötiin kreppejä. Parque morelos näkymineen ja kaikkineen on mun lempipaikka Tuxtlassa ni oon kyl onnellinen et on nyt noin 15min kävelymatkan päässä kotoa!

  Perjantaina oli pikkusiskon 11v synttärit ja oli kyl kunnon meno, oli dj valoineen ja savukoneineen! Sit 10 jälkeen illalla kavereitten kanssa feriaan. Oli tosi kivaa, kävin laitteissa ja mun kaverin ravintola-baarissa!

  Lauantaina juhlien jälkien siivoilua ja valmisteluita koska illalla mun kotona järjestettiin rotary klubin joulu posada, joka on niinku uskonnolliset pikkujoulut ja sekin yö venähti sit.

  Sunnuntaina lepopäivä oli ihan paikallaan mut illalla sit Ruusan, Francescon ja Franin veljen kaa syömään.

  Pari päivää enne joulua tuli kävästyä suomikaverin Johannan luona sen vaihtokaupungissa Villahermosassa. Oli aika pikavisiitti, vaan yks kokonainen päivä mutta oli kiva nähä pitkästä aikaa ja Villahermosaan on tiedossa toinenkin reissu. Ekana iltana tehtiin makaronilaatikkoo ja yritettiin ekaa kertaa tehä joulutorttuja taikinasta lähtien ite ja eihän siitä mitään tullu mut saatiin hyvät naurut niiden ulkonäölle. Seuraava päivä vietettiin suvun rancholla, Johanna pääs ratsastaa ja ite jeepin kyytiin ja vedettiin siellä maita ja mantuja ku safarilla konsanaan ja syötiin hyvin. Illalla Villaan palatessa Johannan veli kierrätti kattelemassa kaupunkia ja seuraavana aamuna ennen bussille menoa käytiin kattoo läheistä puistoa.

   Löyty sieltä tällanenki otus, joka sai mut tuntee itteni kunnon kaupunkilaisneidiks ku juoksin sitä pakoon ihan hädissäni

   Kyseisessä joessa on krokotiileja ja yhen sain nähäki kauempana uiskentelemassa, kuvaa en valitettavasti saanu...

  23. päivä oli siskon virallinen synttäripäivä ja käytiin syömässä hienossa ravintolassa ja sen jälkeen siskon toivomaan jäätelöbaariin jälkkärille.

  Jouluaattoiltana suvun juhla isoisoisän talossa, jossa aina on kaikki sukujuhlat. Ekana laulujen ja rukousten saattelemana saateltiin Jeesus -lapset heinille härkien ja hakattiin piñata rikki. Sit oli lahjojen vaihdon aika eli oltiin etukäteen arvottu jokaiselle joku jolle hommata lahja ja tehty toivelista, ja ite sain jättimäisen suklaarasian ja melkein 40€ arvosen Spotifyn lahjakortin, jolla sain loppuajaks Meksikoon Spotify Premiumin! Loppuilta koostui syömisestä, musiikista ja karaokesta. Kolmen aikaan palattiin kotiin, oli kyl niin kivaa et oisin voinu viipyä pidempäänkin mut siskoilla oli jo väsy.

  Jouluaamuna siskot tuli herättämään ennen kaheksaa avaamaan joulusukat ja myöhemmin koko perheellä avattiin lahjat. Sain sen mitä oon toivonu jo pitkään mut en olis ikinä uskonu et saisin sen lahjana täällä: Bosen minikajarin - olin ihan älyttömän onnellinen! Mun molemmat perheet oli yhessä hommannu sen mulle ja lisäks sain lisää suklaata, rannekorun ja korvikset ja kaikkee muuta pientä. Kiitokset kaikille tontuille Suomessakin muistamisista!

  Joulupäivänä käytiin myös isovanhempien luona jossa vaihdettiin lahjat mun ekan perheen ja isovanhempien kesken ja sen jälkeen menin Francescon luo kattoo leffaa. Täällä joulu ei oo niin iso juttu kun Suomessa joten jo joulupäivänä käydään normaalisti ulkona.

  Tapaninpäivänä oli äidin kanadalaisen kaverin tytön kastajaisjuhlat, joiden juhlapaikka oli koristeluineen melkeen häiden tasoa!

  Sunnuntaina serkun ensimmäinen ehtoollinen ja sukujuhlille ei näkyny loppua: 29. päivä oli isän synttärit ja suku saapu kotiin sen kunniaks.

  Kävin mun ja veljen yhteisen kaverin Othonin kaa ekassa kodissa veljien luona ja päädyttiin porukalla ostarille. Ostettiin nuoremman veljen Pablon kaa 15 vuotta tammikuun alussa täyttävälle veljelle Pepelle synttärilahjaks NFL:n lippis joka annettiin uuden vuoden aattona ja oli ilmeisen toivottu lahja.

  Uudenvuoden aattona haettiin kans mun Suomesta tullu äitin lähettämä paketti, melkein 7 kiloo ja suurin osa suklaata! Sit taas uuden vuoden kunniaks sukujuhla johon kuulu tietysti piñatoja, ruokaa, musiikkia ja muutamat räjäytteet, sekä suvun suosikki karaoke.

  Sit loppuloman vietin rauhallisesti, vietettiin perheen kaa löhöpäiviä ja käytiin alennusmyynneissä(siinä äiti selitys mihin mun rahat sieltä tililtä katos), katoin paljon leffoja ja käytiin siskojen kanssa leffassa, näin kavereita ja käytiin veljen synttärikruunajaisissa syntymäpäivää edeltävänä iltana.

  Kuudes tammikuuta täällä ei ookaa joulun loppumisen merkki vaan lahjojen saaminen jatkuu, koska täällä sitä juhlistetaan kolmen Jeesus lapsen luo saapuneen kuninkaan päivänä, jollon myös jaetaan lahjoja, ei tosin niin paljoo kun jouluna. Ite sain puseron ja riipuksen.

  Koulu alko sit 12. päivä ja oli ihana palata kouluun näkee kaikkia kavereita. Olin yhtä hymyä ja tuli niin ihanan kotosa olo, vaikka asiat muuttuki vähän. Mun suomikamu Ruusa vaihto koulua(molempien espanjan puolesta iha hyväki muutos) ja Tuxtlan toinen italiano Edoardo tuli tilalle. Nyt on italialaisilla ylivalta mut aion ottaa siitäki kaiken irti ja opetella vähän italiaa espanjan lomassa ;)

Tässä nyt sit kuulumisia kahden kuukauden ajalta, ens kerran kuulumiset tulee olee lyhyemmältä aikaväliltä, mut siihen asti moikka ja terkkuja sinne Atlantin toiselle puolelle!

Pinja

Kuukauden edestä kuulumisia

Kuukausi sitten kävin äidin ja veljen kaa paikallisessa eläintarhassa, jossa kaikki siellä olleet eläimet löytyy Chiapasin luonnosta ja näin mm. jaguaarin ja kaikki kuvat sieltä on padilla otettu koska kameran muistikortti oli sillon Alicialla, joten pahoittelen laatua ja sitä et kuvia ei nyt löydy kovin paljoo.

  Seuraavalla viikolla oli día de muertos joten koulussa perjantai oli erilainen päivä; joka luokka rakensi oman alttarinsa ja opettajat päätti voittajaluokan. Näitä alttareita siis rakennetaan koteihin ja niihin laitetaan kuolleen perheenjäsenen kuvia, kynttilöitä ja ruokia, juomia, jopa tupakkaa - kaikkee mistä vainaja tykkäs ja aatellaan et sen henki tulee nautiskelemaan alttarin antimista.

   Pelkästä sokerista tehty karkki

   Día de muertosiin kuuluu tietty kasvomaalaukset

  Perjantaina kans yövyttiin noin tunnin matkan päässä olevassa kauniissa San Cristobalissa kaverin Lorenan kaa sen siellä asuvan isän luona ja tapasin siellä Lorenan paikallisia kavereita.

  Lauantaina kun palattiin mentiin suoraan kavereitten kaa karkkikierrokselle yhelle kaupungin suosituimmista asuinalueista, jossa oli hirveesti porukkaa ja niiden talojen koristeluun ja kaikkeen oli tosiaan panostettu ihan kunnolla!

  Sunnuntaina perheen kaa hautausmaalle perheen haudalle, jossa rukoillaan, syödään "kuolleiden leipää" siis Pan de muertos ym. Täällä esim itsenäisyyspäivää ja tätä día de muertosia hehkutetaan etukäteen hirveesti ja koristeet viritellään viikkoo paria ennen, mutta ite juhlapäivän juhlallisuudet ei oo sit kumminkaan niin suureleisiä.

  Seuraavana perjantaina oli sit mun dj kaverin järjestämä juhla, joka oli kyllä tosi siisti! Oli ovimiehistä lähtien laitettu kunnon valot, vuokrattu kalustus, sit tietysti kaverin nimellä valaistu dj pöytä ja kaikki, tykkäsin tosi paljon!

  Lauantaina perheen kanssa isovanhempien toiselle talolle kaupungin ulkopuolelle, jonne isoisä rakennuttaa varastorakennuksia vuokrausta varten. Siellä syötiin ja pelattiin jalkapalloo yms ja nyt brasiliainen vaihtari Lucas on mun serkku seuraavat kolmisen viikkoo, jotka se asuu mun sedän eli mun tulevan perheen luona. Mentiin kans seuraa veljen jälleen voittoisaa jalkapallopeliä.

  Tällä viikolla oli rentoa koulunkäyntiä, koska en tiiä mitä tapahtu mut filosofian opettaja ei enää tuu kouluun ja uus opettaja alottaa ens lukukaudella vuoden alussa, joten filosofian tunnit on vapaatunteja. Lisäks useempana päivänä päästiin aiemmin koulusta, jollon menin aina ostarille kuluttaa aikaa ennen ku veljet pääsi koulusta ja isä lähti töistä.

  Perjantai-iltana Applebee's -ravintolaan syömään Ruusan ja Alician sekä Alician koulukaverin kanssa. Meillä oli myös serkun synttärijuhlat jossa oli sellosta, viuluista ja sellasesta laatikkorummusta koostuva yhtye, joita täällä näkyy kaduilla ja ostareillaki ja niin rakastan miten ne soittaa esim Lady Gagaa. Nyt täällä on puente eli pidennetty viikonloppu Meksikon vallankumouksen muistopäivän ansiosta. Se on 20. päivä mut maanantai 17. päivä on se vapaapäivä.

Joten nyt jatkan vapaista nautiskelua!

Pinja