Koulun penkkiä kuluttamassa

Vika lomaviikkoki meni aika rennoissa merkeissä, tuli vuokrattua leffoja, käytyä kaupoilla ostamassa koulupaitoja ja muuta vaatetta. Perjantai-iltana mentiin veljien kaa yhen hienon yliopiston järjestämien kansainvälisten elokuvafestivaalien avajaisiin, jossa oli myös puol sukua (osa ihan työnsä puolesta) ja tuttuja. Siellä oli punanen matto, jota pitkin saapu jotain tärkeitä elokuvatyyppejä ja niitä oli kuvaamassa monta tv -kameraa. Samaista mattoa sisään asteli mun sedän perhe, joka on siis mun tuleva perhe! Olin ihan ku puulla päähän lyöty enkä valitettavasti saanu kuvaa tilanteesta koska kameran muisti oli siinä vaiheessa jo täynnä. Siellä oli tarjolla kaikkee hyvännäköstä suupalaa ja sen illan leffa oli joku japanilainen animaatio/piirretty. Ymmärsin aika paljon espanjankielisistä tekstityksistä!

  Lauantaina perhepäivällinen isovanhempien luona (maistoin taas uutta perinneruokaa, pozolea, joka on siis keitto, jonka sekaan laitetaan avocadoa, limeä, salaattia jne) ja illalla innostuttiin leipomaan maman kanssa meksikolaisia jälkiruokia kun sanoin, että haluun oppia tekemään meksikolaisia ruokia. Tuloksena oli juustopiirakka, jonkin sortin karamellivanukas ja pakkasessa seisotettava limepiirakka, nam!

   Juustopiirakka menossa uuniin

  Sunnuntaina skypetettiin koko perheen voimin Brasiliassa olevalle siskolle.

  Maanantaiaamuna kello soi sit 5.40 ja seittemäks kouluun. Monet tuli jo ennen ekan tunnin alkua tervehtimään ja heti löyty kavereita! Niitten kanssa tuli kuljettua ja tavattua lisää ihmisiä. Koulun loputtua kahelta kuljin samalla koulubussilla yhen kaverin kanssa, joka opasti mut veljien koululle, josta papa tuli meitä hakee.

   Ekan aamun pakollinen selfie

  Mun koulu on siis "yliopisto" mut ite oon viimesellä vuodella, jonka opiskelijat on mua vuotta vanhempia eli 18-vuotiaita ja täällä opiskellaan aika samantasosia juttuja kun Suomen lukioissa. Läksyjä ja muita tiedotteita varten meillä on plataforma, joka on vähän vastaava kun wilma Suomessa, mut läksyt tehdään sinne ja niillä on aika, jonka sisällä ne pitää tehdä ja sit se sulkeutuu. Tunnit on 45-50 minuuttia pitkiä, eikä ruokatuntia oo vaan mukana tuodut tai koulukahvilasta ostetut eväät syödään välitunneilla. Mun koulussa koulupukuun kuuluu koulun logoin varustettu valkonen pikeepaita (itellä liian iso sellanen koska ostohetkellä toi oli pienin koko..), siniset (vielä jonkun tietyn siniset mut sävymääräystä ei kyllä noudateta, oon nähny ihan mustatkin) housut ja umpinaiset (mustat (toinen monen kiertämä sääntö)) kengät. Kouluissa ei myöskään sallita pojilla pitkiä hiuksia ja 14v veljelle oli koulun rehtori sanonu ekana päivänä et sen on ajettava parta samana iltana tai seuraavana aamuna ei oo kouluun tulemista. Tiivistettynä koulunkäynti on monella tapaa tarkemmin kontrolloitua, mutta opettajasta riippuen tunnit voi olla rennompia kuin Suomessa.

   Näkymä luokan ikkunasta

   Koulukahvila

  Tiistai-iltana suunnattiin veljien kanssa läheisen ostarin elokuvateatteriin, jossa oli elokuvafestivaalien kunniaks Más negro que la noche -kauhuleffan näyttelijöitä ja ohjaaja paikalla. Olettaisin et kyseinen näytös oli ensiesitys mut en mee sanoo mitään. Eli nyt on sit koettu meksikolainen 3D kauhuleffaki, tykkäsin!

  Perjantaina meillä olikin vaa kaks oppituntia ja sen jälkeen oli jalkapallopelejä. Vietin sit aikaa kavereitten kaa ja päästiin lähtee koulusta aiemmin ni suunnattiin ostarille tacoille. Illalla ekaa kertaa kuntosalille ja huhhuh, täytyy sanoo et Meksiko on kyllä kaikin puolin parasta mitä mulle ois voinu tapahtua! Suomessa kävin vaan satunnaisesti salilla ja eihän sillä tietenkää paljoo vaikutusta ollu. Täällä ostin kuukausijäsenyyden joka ei maksanu ku noin 30€ ja siihen kuuluu ohjaus eli siellä salilla on yks mies joka opastaa kuntoilijoita laitteiden kanssa, vie sut laitteeseen ja kertoo toistojen ja sarjojen määrät. En oo kyllä ikinä tehny sellasta tappotreeniä, hyvä et jalat kanto ku lähin pois!

  Oon päässy myös opettamaan ruotsia yhelle kaverille, jonka tyttöystävä (entinen vaihtari) on ruotsalainen ja saanu todistaa sitä, miten nopeesti kielen voi unohtaa toista kieltä opiskellessa ja käyttäessään arjessa useempaa kieltä, jotka ei oo sun äidinkieltä. Ja tietysti suomen kieli on kova sana ja kaikki haluu oppia sitä!

  Samainen kaveri on opettanu mulle myös meksikolaisia paritansseja ja nää on ihanan innokkaita espanjanopettajia. Koulussa kaikki kyselee et mitä ruokia oon jo oon kokeillu ja kertovat kaikista paikoista, joissa mun pitää käydä ja suunnittelevat esittelevänsä mulle kaikkee meksikolaista. Tällekin viikonlopulle on suunnitelmia kavereitten kanssa mut niistä sit (toivottavasti) kuvien kans lisää myöhemmin!

Pinja

Una familia grande

Viimeaikoina oon käyny tutustumassa Tuxtlaan ja sen ympäristöön, moniin sukulaisiin ja synttärijuhliin meksikolaiseen tapaan. Lisäks ollaan käyty shoppailemassa ja elokuvissa kattomassa Guardians of the galaxy (espanjaks ilman minkäänlaisia tekstityksiä!) pikkuveljien ja veljen kaverin kanssa. Ymmärsin leffasta yllättävän paljon, sillä kun kotona yritettiin kattoo yhtä espanjalaista leffaa ilman tekstityksiä en ymmärtäny puolessa tunnissa ku satunnaisesti jonkun sanan! Kyseisellä ostarireissulla tapasin myös veljen kavereita ja niiden kavereita, jotka oli kaikki innokkaita kuulemaan suomen kieltä.

  Lauantai-iltana mentiin maman ja veljien kanssa katsastamaan menoa Marimba puistossa, jossa viikonloppuiltasin on marimbasoittajia(marimba on isoa, puista kellopeliä muistuttava soitin). Sinne ihmiset kerääntyy kuuntelemaan musisointia ja etenkin vanhemmat pariskunnat tulee myös tanssimaan.

  Sunnuntaina mentiin Ecuadorista palanneiden isovanhempien luo syömään ja saatiin kuulla heidän reissusta kuvien ja tuliaisten kera. Sen jälkeen lähettiin maman, toisen veljen ja serkkutyttöjen kanssa Chiapa de Gorzoon(se on siis pikkukaupunki ihan Tuxtlan ulkopuolella). Valitettavasti just tältä reissulta multa jäi kamera kotiin ja vähäisetkin kuvat on mun kännykän surkeella 3Mpix kameralla otettuja, joten pahoittelut laadusta! Siellä ajettiin Cañon de Sumideron ylitse ja käytiin kattomassa keskusaukiota, jossa oli tollanen kruunun muotoa mukaileva rakennelma, ja paikallista kirkkoa. Maistoin myös ehkä ihaninta asiaa ikinä, churroja! Chiapa de Gorzosta ajettiin Tuxtlan kirkolle, jossa oli tarkotus olla joku valoshow, mut se olikin jostain syystä peruttu. No tulipa ainakin vierailtua messussa!

  Viime viikolla käytiin shoppailemassa ja kyselemässä mulle harrastusmahdollisuuksia kuntosalilta ja musiikkikoululta. Tiistai-iltana käytiin siskon kanssa Rotary kokouksessa esittäytymässä ja mun oli tarkotus pitää esitelmä Suomesta, mutta teknisten ongelmien vuoksi se siirty ens kerralle. Ollaan myös selvitetty mun kouluasioita, selvis nimittäin et mun koulu alkaaki vasta 18. päivä. Sain kuulla asiasta kun juttelin samaan kouluun tulevan brasilialaisen vaihtarin kanssa, joka sano luulleensa et koulu alkaa 18. eikä 11. päivä. Koulun facebook sivujen kautta homma selvis ja mun loma jatku vielä viikolla.

  Lauantaina mentiin aamupalalle tunnettuun Casablanca -tacoravintolaan ja vierailtiin maman tädin ja meijän isovanhempien luona. Illalla oli tädin 30v synttärit, jotka oli vähän hienommat ku mihin oon Suomessa tottunu: siellä oli dj, tarjoilijoita ja tacotarjoilu. Puolipakolla ajauduin illan aikana tanssilattialle mut oli hauskaa ja opin uuden tanssinki!

  Sunnuntaina saapu mun kauan odottamat brasilialaiset vaihtarit kaupunkiin ja enää en oo Tuxtlan ainoo vaihtari. Käytiin myös perhepäivällisellä isovanhempien luona ja vierailulla maman sedän (yhden niistä) luona.

   Brassivaihtarit Lucas ja Luis, heidän perheet, rotareita ja minä

   Täälläpäin pidetään huoli et lentokentältä tulijat tuntevat ittensä tervetulleiks!

  Tänään oli siskon lähdön hetki kohti Brasiliaa ja meidän perhekoko kutistu viiteen. En oo tuntenu mun siskoo kun reilu pari viikkoo ja silti itkin kun se lähti. Nää ihmiset on niin ystävällisiä ja lämpimiä, et tunnen olevani ihan kotonani täällä ja niistä on tullu mulle tosi lyhyessä ajassa tosi tärkeitä! En kestä aatella et joudun joskus lähtee täältä, tästä ihanasta maasta ja näiden ihanien ihmisten luota, mut onneks siihen on vielä aikaa eikä tarvii uhrata sille ajatuksia.

Pinja

Mi casa es en México!

Nyt kun ensimmäiset kaks viikkoo Meksikon lämmössä on melkein vietetty oon jo kotiutunu hyvin mun ihanaan perheeseen ja vieraillu mun tulevan perheen luona ihan yökylässäkin. Nyt tuntuu et en ois parempaa perhettä voinu toivoo ja murehdin jo valmiiks perheenvaihtoa. Toki oon onnekas et seuraavakin perhe on mulle sit jo ennestään tuttu!

    Mun koti kadulta kuvattuna

    Ja oma huone<3

    Tollanen ihana pikkulintunen pesiyty mun huoneen ikkunan eteen piristämään päivää!

  Ja oon vaan niin uskomattoman kiitollinen mun Suomen lähettävälle Rotary klubille, Tuxtlan host klubille ja tietysti myös mun vanhemmille, jotka kaikki osaltaan mahdollisti tän mahtavan kokemuksen! Samoin kiitos kaikille Suomen kavereille, veljille perheineen ja muille sukulaisille, jotka on tukenu mua.

  Viimepäivinä ollaan vaan lomailtu ja tällä viikolla mamakin palas lomalta töihin, joten me lapset ollaan oltu pääasiassa keskenään kotona. Yks päivä käytiin mun vanhemman pikkuveljen Pepen kanssa kävelemässä tässä kotiympäristössä. Meijän retken tosin keskeytti hetkeks rankka sade- ja ukkoskuuro, jonka takia mentiin vettä valuvina hetkeks kotiin kuivattelemaan ennen jatkamista.

  Sää menee joka päivä suurinpiirtein niin että lämpötila on noin 30 astetta, aamulla ja päivällä paistaa aurinko ja iltapäivällä neljän ja kuuden välillä ukkonen jyrisee ja saattaa sataakin.

  Oon tavannu serkkuja ja jo lentokentälle vastaan tulleen isoäidin paremmin, kuten tietty myös mun tulevat siskot, jotka on mun tänhetkisiä serkkuja. Ollaan katottu leffoja veljien kaa, pelattu lautapelejä ja vaan oltu.

  Oon alkanu opiskelee espanjaa ihan oppikirjan kanssa, koska viikko perheessä tuli täyteen. Se puolestaan tarkottaa et mun perhe puhuu mulle nyt enemmän espanjaa ja vähemmän englantia. Mun vanhemmat onki alusta asti puhunu mulle osittain espanjaa, mutta nyt myös mun kuuluis puhua enemmän espanjaks. Oon kyllä lisännyki sen määrää sí, no ja gracias tasolta lauseisiin ja ollaan käyty lyhyitä pikkukeskusteluita espanjaks mun nuoremman pikkuveljen Pablon kaa, koska se ei osaa paljoo englantia. Mun espanjan taitojen karttuessa myös kommunikointi mun pikkuveikan kanssa siis lisääntyy. Mun vanhempi isoveli on kärsivällisesti opettanu mua auttamalla mm. muodostamaan lauseita. En siis oo ikinä kunnolla opiskellu espanjaa, vaan mun vähäiset taidot, jota mulla tänne tullessa oli pohjautuu siihen, mitä oon oppinu ite netistä löytämiltäni sivuilta tai mun chileläisen, meillä tammi-huhtikuussa asuneen, siskon Shelyn oppeihin. Sunnuntaina kuulemma alkaa zero inglés enkä olis ikinä uskonu et englanti tuntuis joskus yhtä tutulta ja turvalliselta kuin oma äidinkieli, mut nyt se tuntuu!

  Eilisiltana käytiin shoppailemassa sillä tosiaan mun mukana tuomat vaatteet autto vaan alkuun täällä. Löysinki vaatteita ja matkalla kotiin käytiin tacoravintolassa syömässä ihania tacoja! Maistoin myös taivaallista horchata -juomaa, joka oli tehty riisistä.

  Tänään leivottiin korvapuusteja ja perhe tykkäs niistä huomattavasti enemmän ku mun aiemmin niillä maistattamasta salmiakista! Ulkonäkö ei vastaa ihan sitä mitä se Suomessa tehdessä yleensä on ollu mut mitä pienistä.

  Nyt ootan innolla 11. päivä alkavaa koulua et pääsee ystävystymään paikallisten nuorten ja samaan kouluun tulevien vaihtareiden kanssa, sillä tällä hetkellä oon vielä kaupungin ainut vaihtari.

Nauttikaahan Suomessaki vielä niistä helteistä ku niitä pitelee!;)

Pinja