Maailman vastuuntunnottomin bloggaaja ilmoittautuu jälleen! Tässä on taas ollu vaikka minkälaista menoa ja meininkiä ja Suomesta on kuulunu valitusvirsiä kun blogi on pysynyt hiljasena. Mutta löysin vihdoin keinon siirtää kuvia padille, joten nyt tarjoan vähän enemmän, joskin huonolaatusia kuvia.
Nyt on siis kolmas ja viimeinen perheenvaihto takana. Hyvin suju vaikka aluks luulin sen olevan ensimmäistä vaikeempi, ensimmäinenhän tapahtu siis suvun sisällä. Nyt vaihtu sukukin, vaikka selvis että edellinen isä on kaukainen serkku mun uudelle äidille! Vaihdoin perjantaina 27.3. jollon oli myös mun vika päivä Descartesissa koska perheen mukana tuli koulun vaihdos. Sillon siis näin Francescoa, mun italialaista kaveria, sen kolmen viikon mittasen Cancunin reissun jälkeen, sanoin heipat entiselle koululle ja perheelle, sekä käytännöllisesti kattoen Tuxtlalle ja suuntasin kohti uutta elämää puolen tunnin matkan päässä Tuxtlan ulkopuolella sijaitsevaan Chiapa de Corzoon, jota Chiapaksi tuttavallisesti kutsutaan.
Tavaraa riittää ja ensimmäinen iso postipaketti Suomeen on jo lähtöasemissa, koska tätä tavaramäärää ei yhteensä 31 kiloon sullota millään!
Ekan uudessa kodissa vietetyn yön jälkeen lähettiin Comitaniin isovanhempien luo lomaa viettämään ja pääsin mun ekoihin XV años(15v) pirskeisiin! Oli kyl tosi komeet koristelut ja kirkkomenotkin ihan suomihäiden tasoa. Siellä tapasin vanhoja kavereita ja tutustuin uusiin. Vietettiin Comitanissa reilu viikko, jonka aikana ehin...
Käytiin kans sukukokouksessa rancholla ja pääsiäismenoihin kuuluu siis polttaa heinäukko, joka edustaa siis et uhrataan ihminen Jeesuksen puolesta tai näin ite ymmärsin.
Toinen pääsiäismeno oli tollanen ristikävely jossa oli 15 etappia ja jokaisella niistä luettiin rukous. Kuvassa näkyy sisarukset ja äiti.
Kotona ihan mukavat olot kahden uima-altaan ja muiden ihanuuksien kanssa!
Kotiinpalattua nautin uima-altaiden olemassaolosta, kävin Tuxtlassa serkun luona ja löhöilin kotona. Innostuttiin siskon kanssa tekee kuvaussessiokin. Vietin kans yhen yön edellisessä perheessä ja juhlin sen perheen siskojen ensimmäistä ehtoollista ja veljen kastajaisia ja pääsin oikeen kummitädiksi!
Sit alotinkin jo uudessa koulussa joka on siis colegio ja siks arvostetumpi, kalliimpi, tiukempi ja uskonnollisempi kun mun entinen koulu. Aina rakastin Descartesia mut nyt vasta opinkin arvostamaan sen rentoutta, kun tunneilla tosissaan istutaan hiljaa penkeissä, ei syödä tai käytetä kännykkää luokassa, käytetään just sen värisiä housuja kun säännöissä sanotaan ja muutenkin koko koulupuvun oltava just eikä melkein, luokassa rukoillaan ja vessaan pääsykään kesken tunnin ei oo itsestäänselvyys. Oli ihanaa kun brasilialainen Lucas vaihto mun kanssa La Salleen kolme päivää mun jälkeen! Nyt se jo melkein asuu meillä viikonloput ja ollaan mun siskon ja Lucaksen kanssa niinku sisarukset.
Tällä viikolla sairastuin ja kävin iha verikokeessakin. Luultiin jo et olis ollu jotain vakavaa, mutta olikin onneks ihan vaan viruspohjanen lepoa vaativa tauti.
Tänälauantaina päädyin toisiin XV pirskeisiin, vaikka meinasin jäädä kotiin lepäämään. Meksiko taas osotti miten spontaanit jutut on niitä parhaita, nautin, tapasin tuttuja ja tutustuin uusiin ihmisiin!
XV juhlissa normaalisti annetaan tohvelit tai läpsyt muistolahjaksi, tietysti päivänsankarin nimellä varustettuna!
Tähän aattelin nyt vielä lisäks selostaa vähän mun uudesta perheestä. Mun perheessä mulla on siis kaks pikkuveljee, jotka on 4- ja 6-vuotiaita. Lisäks 10- ja 15-vuotiaat siskot, vanhemmat ja viis koiraa. Sisarukset on yksiä suloisuuksia ja mun 15v siskon Ginan kaa tullaan hyvin juttuun. Se vie mut noihin 15v juhliin, käydään ottaa valokuvia yhessä, pyöritään täällä Chiapassa ja autan sitä läksyissä sen minkä pystyn(käy samaa jo aiemmin mainitsemaani tiukkaa ja vaativaa koulua, joten läksyjä riittää!). Jaetaan huone sen kanssa ja aina kun se on vapaalla keksitään jotain tekemistä yhessä. Tässä perheessä oon tosi onnellinen, koska mun sisko on henkisesti ikäistään vanhempi, joten on niinku ois samanikänen sisko. Samoin mun porukat on tosi rentoja ja huumorintajusia ja pystyn puhuu niitten kaa kaikesta. Ja kaverit on tänne aina tervetulleita. Lyhyesti sanottuna viihdyn tosi hyvin!
Ja tosiaan, hui kamaluus, enää noin 2kk jäljellä ja tuntemukset kotiinpaluun suhteen vaihtelee vähän väliä! Terkkuja Suomeen, kohta nähdään
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti