Mi casa es en México!

Nyt kun ensimmäiset kaks viikkoo Meksikon lämmössä on melkein vietetty oon jo kotiutunu hyvin mun ihanaan perheeseen ja vieraillu mun tulevan perheen luona ihan yökylässäkin. Nyt tuntuu et en ois parempaa perhettä voinu toivoo ja murehdin jo valmiiks perheenvaihtoa. Toki oon onnekas et seuraavakin perhe on mulle sit jo ennestään tuttu!

    Mun koti kadulta kuvattuna

    Ja oma huone<3

    Tollanen ihana pikkulintunen pesiyty mun huoneen ikkunan eteen piristämään päivää!

  Ja oon vaan niin uskomattoman kiitollinen mun Suomen lähettävälle Rotary klubille, Tuxtlan host klubille ja tietysti myös mun vanhemmille, jotka kaikki osaltaan mahdollisti tän mahtavan kokemuksen! Samoin kiitos kaikille Suomen kavereille, veljille perheineen ja muille sukulaisille, jotka on tukenu mua.

  Viimepäivinä ollaan vaan lomailtu ja tällä viikolla mamakin palas lomalta töihin, joten me lapset ollaan oltu pääasiassa keskenään kotona. Yks päivä käytiin mun vanhemman pikkuveljen Pepen kanssa kävelemässä tässä kotiympäristössä. Meijän retken tosin keskeytti hetkeks rankka sade- ja ukkoskuuro, jonka takia mentiin vettä valuvina hetkeks kotiin kuivattelemaan ennen jatkamista.

  Sää menee joka päivä suurinpiirtein niin että lämpötila on noin 30 astetta, aamulla ja päivällä paistaa aurinko ja iltapäivällä neljän ja kuuden välillä ukkonen jyrisee ja saattaa sataakin.

  Oon tavannu serkkuja ja jo lentokentälle vastaan tulleen isoäidin paremmin, kuten tietty myös mun tulevat siskot, jotka on mun tänhetkisiä serkkuja. Ollaan katottu leffoja veljien kaa, pelattu lautapelejä ja vaan oltu.

  Oon alkanu opiskelee espanjaa ihan oppikirjan kanssa, koska viikko perheessä tuli täyteen. Se puolestaan tarkottaa et mun perhe puhuu mulle nyt enemmän espanjaa ja vähemmän englantia. Mun vanhemmat onki alusta asti puhunu mulle osittain espanjaa, mutta nyt myös mun kuuluis puhua enemmän espanjaks. Oon kyllä lisännyki sen määrää sí, no ja gracias tasolta lauseisiin ja ollaan käyty lyhyitä pikkukeskusteluita espanjaks mun nuoremman pikkuveljen Pablon kaa, koska se ei osaa paljoo englantia. Mun espanjan taitojen karttuessa myös kommunikointi mun pikkuveikan kanssa siis lisääntyy. Mun vanhempi isoveli on kärsivällisesti opettanu mua auttamalla mm. muodostamaan lauseita. En siis oo ikinä kunnolla opiskellu espanjaa, vaan mun vähäiset taidot, jota mulla tänne tullessa oli pohjautuu siihen, mitä oon oppinu ite netistä löytämiltäni sivuilta tai mun chileläisen, meillä tammi-huhtikuussa asuneen, siskon Shelyn oppeihin. Sunnuntaina kuulemma alkaa zero inglés enkä olis ikinä uskonu et englanti tuntuis joskus yhtä tutulta ja turvalliselta kuin oma äidinkieli, mut nyt se tuntuu!

  Eilisiltana käytiin shoppailemassa sillä tosiaan mun mukana tuomat vaatteet autto vaan alkuun täällä. Löysinki vaatteita ja matkalla kotiin käytiin tacoravintolassa syömässä ihania tacoja! Maistoin myös taivaallista horchata -juomaa, joka oli tehty riisistä.

  Tänään leivottiin korvapuusteja ja perhe tykkäs niistä huomattavasti enemmän ku mun aiemmin niillä maistattamasta salmiakista! Ulkonäkö ei vastaa ihan sitä mitä se Suomessa tehdessä yleensä on ollu mut mitä pienistä.

  Nyt ootan innolla 11. päivä alkavaa koulua et pääsee ystävystymään paikallisten nuorten ja samaan kouluun tulevien vaihtareiden kanssa, sillä tällä hetkellä oon vielä kaupungin ainut vaihtari.

Nauttikaahan Suomessaki vielä niistä helteistä ku niitä pitelee!;)

Pinja